Lähtölaskenta

Elikkä niinku lupailin, niin kirjotan vähän tarkemmin että mitä nyt on oikeen luvassa. Nimittäin, huomenaamulla meikä suuntaa about viikoks kohti Valencian rantoja VIHDOINKIN. Kuten aikasemmin olin jo kertonu, niin tosiaan tammikuussa meidän kouluun saapu vierailulle parikymmentä espanjalaisnuorta ja nyt meillä hosteilla on vastavierailun aika. Tän stressivyöryviikon jälkeen on niin sanoinkuvaamattoman ihanaa päästä kunnollisen auringon alle, olla murehtimatta koulusta ja nauttia mahtavasta seurasta. Kamat on vihdoinki pakattu (sain tungettuu suhteellisen järjestelmällisesti mun elämän matkalaukkuun, olen hämmästynyt) ja nyt ois vaan nukuttava yön yli ja eikun menoks. On vaikeeta käsittää että tää päivä on nyt käsillä, muistan kun hyvästeltiin ja oli venailtavana kolmisen kuukautta jälleennäkemiseen. Ja huomenna oikeesti saa taas nähä ne mahtavat tyypit, ainaki yritän olla itkemättä.

 

Ostin tytöille, jotka majotin, suloset marimekon pikkupussit ja vähän muumikarkkeja.

Vähän suomalaisia perinnejuttuja perheille tuliaiseks.

Perheille myös muumikassit, kaikki espanjalaiset rakastu aivan täysin muumeihin täällä ollessa.

Seuraava postaus onkin sitte reissua koskeva eikä muuta ku hasta la vista!

Musacornerissa; Yoga/Janelle Monae, Classic Man/Jidenna, Afro Blue/Robert Glasper Experiment+Erykah Badu, Like I Can/Sam Smith.

Elämä on ihanaa

Tää ilta oli yks parhaimmista pitkään aikaan. Meiät oltiin kutsuttu naapuriin pääsiäisillalliselle, joilla ollaan monena muunaki aikasempana vuotena oltu. Tällä kertaa sisko ei päässy messiin niin lähin sitten soolona edustamaan meidän perheen nuorisoa. Jo heti pihalle astuessa sisältä kuulu musisointia (perheen neljästä lapsesta kahdella on oma bändi, tsekatkaa LCMDF). Mentiin sisälle ja musa raikas ympäri seiniä, aika ihana vastaanotto. Tavattiin perheen lapsien frendit, kanadalainen musamanageri sekä toinen muusikko-frendi. Nautittiin aivan mahtavasta illallisesta (plus mun tekemät kesäkurpitsa-suklaamuffinsit oli todellinen succé) ja oltiin myös suklaamunajahtia, jotka perheen lapset oli piilottanu ja jättäny vihjeitä, yks mm. "The eye of Sauron". Kyseessä oli loppujen lopuksi pihalla oleva majakan näkönen patsas, eli meno oli aika vauhdikasta. Ilta täytty musisoinnista ja runsaasta keskustelusta. Oli aivan superhauskaa, mutta tän pointti ei kuitenkaan ollut siinä, että mitä kaikkea tehtiin, vaan siinä minkälainen fiilis siitä jäi. Ei voi sanoin kuivailla kuinka mahtavaa on käydä niin monipuolista ja rikastuttavaa keskustelua aivan mahtavien, lahjakkaiden tyyppien kanssa, jotka pyyttettömästi uskoo omaan skeneensä. Sai kuulla niin paljon päättömiä kertomuksia ja arvokkaita elämänohjeita siitä, että aina täytyy uskoa itteensä ja tehdä sitä mikä tekee sut onnelliseks. Ette tiedäkään kuinka mahtava fiilis siitä tulee, kun ehdottomasti poppoon nuorimpana, aikuisten keskellä tulee kohdelluksi aivan täysin samanarvoisena. Saattaa kuulostaa aika säälittävältä, mut oon aika varma et about jokainen nuori ja ylipäätään ihminen haluu tota; tulla hyväksytyks. Osallistuu keskusteluun (jota käytiin muuten koko ajan sekä suomeks, ruotsiks että enkuks joo olen ylpeä että onnistuin tasapainottelemaan niiden välilläXD) aivan samalla tavalla kun muutkin, sua kuunnellaan ja sun mielipiteitä arvostetaan aivan samalla tavalla ku muidenki. Se on aika mahtavaa. Täytyy sanoo, että tällasina hetkinä, vaikka näin naiivisti ilmaistuna, niin usko ihmisiin nousee. Kun näkee päivittäin touhua tässä maailmassa ja varsinki sosiaalisessa mediassa, niin tulee aika usein sellanen fiilis, et mihin on kadonnu oikea keskustelu? Mihin on kadonnu aitous? Mihin on kadonnu vuorovaikutus, mitä me oikeesti ees ollaan enää? Tällanen ilta päräyttää sen kaiken taivaan tuuliin. Oikea keskustelu oikean ihmisen kanssa on ehkä luonnollisin tapa olla, mikään ei vedä vertoja sille. Jos et oo kokeillu, nyt varmaan kannattais.

Jokainen tarttee vuorovaikutusta ihmisten kanssa kasvotusten. Tarttee keskustella, puhua, argumentoida toisen ihmisen kanssa. Se ei TODELLAKAAN ole sama asia, kun some. Muistakaa se. Oon aivan älyttömän kiitollinen ja onnellinen, että tällasia ihmisiä on olemassa. Niitä tartettaan, nykypäivänä ehkä enemmän ku koskaan. Mukaanlukien mun mahtavat frendit ja tietysti perhe, jotka ymmärtää mua mun hyvinä ja huonoina hetkinä ja on messissä mun kanssa tässä elämässä. 

Nytki ku kelaan, että "okei joo, elämässä on aina paljon duunattavaa, hommia ja stressiä riittää", niin tällaset hetket saa ne mitättömiks. Ei voi tehä mitään muuta kun vaan hymyillä, tajuta se et itseasiassa mulla on just nyt kaikki niin hyvin kun vaan olla voi ja HYVÄKSYÄ se. Meillä suomalaisilla on usein tapana vähätellä kaikkea mitä meillä on, mut ehkä välillä kannattais vaa aatella et "hei, nyt menee hyvin ja oon onnellinen, niin antaa mennä vaan". Välillä jää ittelleen kiinni siitä, että stressaa liikaa, yliajattelee asioita, ei elä hetkessä eikä oo tarpeeks kiitollinen kaikesta mitä on. Negatiivisuus vie aivan älyttömästi energiaa ja minkä takia? EI MINKÄÄN. 

Niinpä mä oon päättäny, että no matter what, mä tuun aina uskomaan omaan juttuuni enkä ikinä luovuttamaan sen suhteen. Mä tuun täyttämään itteni positiivisella energialla ja parhaani mukaan pyrin jakamaan sitä muillekki. Varmastikkaan ei tuu aina olemaan iisii, mut en aio ikinä luovuttaa sen suhteen. Sen mä lupaan ittelleni. 

 Tää kulunu ilta ja sen mahtavat keskustelut mahtavien tyyppien kanssa sai mussa aikaan tällasen ajatusvyöryn. Ja tää on mahtavaa. Keskustelu parantaa about kaiken, oli sitte vaikka draamaa frendien kanssa tai niinku mulla, tän päivän sää joka oli kieltämättä aamulla noustessa aika downeri. Mutta tällä hetkellä fiilis on KINGI. Osasyynä kans se ,et kanadalainen manageri sano mulle näin "you are probably the coolest person I've ever met". MUA EI OO IKINÄ SANOTTU COOLIKS JOTEN KIITOS IT MEANS A LOT LOL. Ja toi tulee tyypiltä joka on just kiertäny ympäri maailmaa 3 kuukautta Billy Idolin messissä. Et eipä fiilis ainakaa laskenu heh. Joten tostki tuli mieleen, et muistetaan kans tukea ja kehua toisiamme. Sille se ei varmastikkaan ollu mikään big deal kehuu noin, mut mulle oli kuulla se. Mun mielestä mä en ikinä oo cool, vaikka en kyllä sitä tavottelekkaan. Mut kuulla kehu joltain toiselta ihan vaan kun oot oma ittes, on oikeesti tosi hienoa ja tärkeetä jokaisen kuulla. Joten kaikille tiedoks, ootte ihania<3 Mutta, sori romaanista, (JA BLOGIHILJASUUDESTA APUA),suurkiitos että/jos jaksoitte lukea, tää oli mulle tärkeetä ja halusin jakaa tän.

Bob Marleyn sanojen mukaan; Positive vibration, yeah! Positive!

Vaikka laatu ei ookkaa ihmeellinen, niin laitan tän silti, koska otin tän kuvan heti kun tulin kotiin, jotta muistaisin mahtavan fiiliksen. (Tosiaan jätin kännykän himaan ja takas tullessa huomasin, että keskustellessa oliki menny kuus tuntia.)

Tää aivovuoto tuli näitten biisien messissä; Positive Vibration/Bob Marley & The Wailers, Big Yellow Taxi/Joni Mitchell, Money/Pink Floyd, Breakfast In America/Supertramp, Nights In White Satin/The Moody Blues, Hocus Pocus/Focus, Helplessly Hoping/Crosby Stills & Nash. 

+Ens viikolla tulee (toivottavasti) vähän tarkempi blogipostaus, kuvien kera ja tietoa tulevista kuvioista.

Come together

Holahola, täällä ollaan taas! Once again, miljoona asiaa tapahtunu tässä välissä kun viimeks kirjottelin. Isoin niistä on ehkä kuitenkin ollu se, kun hostasin viikon ajan kahta espanjalaista tyttöä Valenciasta. Viikko oli aivan älyttömän ihana, myös vauhtia riitti 20 puheliaan espanjalaisnuoren kanssa. Oli silti aivan ihanaa, saatiin älyttömästi uusia kavereita ja opittiin uusia juttuja. Viikon ajan tehtiin aivan kaikki yhessä, oltiin koko ajan jossain hengailemassa ja vaan puhuttiin, naurettiin ja tanssittiin. Kun lähtöpäivä koitti, kaikki vaan itkettiin ja halattiin toisiamme. Ihan älytöntä kuinka voi kiintyä niin paljon toisiin vaan viikon aikana. Tälläsen jutun loputtua kelaa kyllä vähän, että minkälainen maailma oliskaan jos kaikki ottais toiset vastaan näin iisisti. Tuntuu että se on melkeenpä vaan aikuiset, jotka jarruttelee tätä menoo. Ei kannattais, sanonpahan vaan.

Mutta jokatapauksessa, kauhee ikävä tuli. Oli kieltämättä aika hauskaa saada olla eka tyyppi opettaa heitä luistelemaan, tekemään poronkäristystä tai vaikka vaan noudattaa liikennesääntöjä(Helsingin keskustassa ei tuntunu heille menevän ihan heti jakeluun, ettei tien yli voi vaan marssia punasia päin, kattomatta mihinkään.) Myöskin se, että kaupoissa täytyy maksaa karkeista, eikä niitä vaan oteta, tuotti eräille vieraille vähän hämmennystä.

Tyyppien mukaan se ei kuitenkaan oo varastamista, vaan "ottamista", jota tehdään Espanjassa koko ajan.XD

Huomattiin aika selkeästi kyllä tällasia kulttuurieroja, mutta ei se haitannu. Oli kivaa kertoa omista jutuista ja kuunnella muitten. Puhuttiin just muutaman tyypin kans, kuinka tän viikon aikana sai niin paljon enemmän itseluottamusta ryhmänvedon ja kielenkäytön suhteen. Joten jos ikinä saatte jotain tällasta mahdollisuutta, niin älkää epäröikö lähteä messiin. Aivan uskomattoman ihana ja kasvattava kokemus, josta saa kasapäin lisää mahtavia frendejä. Viikon päätteeks kyllä väsytti aika reilusti; koko ajan oli pitäny huolehtia et onhan tyypit syöny, onko kaikki kamat messissä mitä tarttee, keritäänhän ajoissa paikoille. Kannattaa kuitenkin varautua olemaan spontaani, suunnitelmat elää ja muuttuu lennossa. Ihan hyvä suomalaisillekin näyttää ettei aivan kaiken tartte olla aikataulutettua;)

Näytettiin suomalaisia perinteitä, mukaan lukien Afrikan Tähden pelaamista.

Mun hostattavat oli aivan superihania<3

Valencialais-oppilaiden vikana kokonaisena päivänä Suomessa käytiin Helsingissä, ensin Fazerin tehtaalla, sitten shoppailemassa keskustassa ja vikaks vierailulla eduskuntatalolla. Fazerin reissulla saatiin valitettavasti todella huonoa palvelua, mutta päästiin kuitenkin nauttimaan ilmasesta suklaasta, joten ei kukaan meistä sinänsä ollut siitä loppujen lopuks mitenkään pahoillaan.

 

"Syökää niin paljon kuin jaksatte". Tuli kieltämättä aika Jali ja suklaatehdas-fiilis.

Yhtenä sunnuntaina ennen espanjalaisten tuloa lähdettiin Loviisan tanssiopiston Sibelius-työryhmän kanssa esiintymään messukeskukseen matkailumessuille. Oli kivaa päästä esiintymään tollaseen paikkaan, jossa aikasemmin ei oo esiintynyt. Mesta kuhisi aivan sairaasti ihmisiä ja eksoottisten matkailukohteiden mainostuspisteitä. Tuntu aivan kuin oliskin ollut oikeasti turistina.

Ja hei tuli tässä muuten mieleen, että WOAH minkä näköstä ulkona on! Tän viikon aikana tonne on viimeinkin ilmestyny aito talven ihmemaa. Valitettavasti mä en oo vielä päässyt nauttimaan siitä, oon ollut kuumeessa sunnuntaista lähtien ARGH. Mutta eiköhän nyt ainaki alettais olla jo voiton puolella!

Keittiön ikkunanäkymät on saanu luvan kelvata mulle toistaseks.

Ja tänne loppuun taas tää musanurkka; Yesterday/Karmin, Bam Bam/Sister Nancy, Dog Days Are Over/Florence + The Machine, Cherry Wine/Hozier, Psylla/Glass Animals.

Kaikille mahtavaa helmikuuta, pysykää terveinä!

2015 sounds so weird

Say whaattt, loma on OHI. Tämä loman lopetuksen tuska on raastava, meni aivan älyttömän nopeesti. Ja huomenna pitäs palata takasin koulun penkille. YYHH.

Oli kuitenki ihanaa relata ja olla pari viikkoo veke normaalista systeemistä, ei tarttenu miettiä mitään velvollisuuksia, vaan ihan luvan kanssa sai vaan löhöillä ja nauttia olostaan. Ja hyvä niin. MUTTAELIKKÄSIIS.

Heti loman alussa täytin (VIHDOINKI) 15 ja tuli sukulaisia käymään sun muuta. Oli tosi kiva nähä, kun ei niin usein pääse tapaamaan. Oli superkivaa, aina on kivaa nähä. Ainoo downside oli vaan se, että olin koko loman alun kipeenä jouluaattoon asti, not so cool (mut hei kiitos perhe ja ystäväiset ihanista lahjoista).

Joulu tuli ja meni, oli ihanaa viettää perheen kesken aikaa, chillailla ja syödä hyvää ruokaa. Ja tietysti joulupukki A.K.A. perhe +frendit anto mahtavia lahjomuksia, kiitos myös niistä.

Sen jälkeen tapasin välillä frendejä, chillailin ja remppasin mun huonetta, joka thank god valmistu nyt. Kävin myös yhellä frendillä Helsingissä ja vietin muutaman päivän siellä, joka oli kans tosi nastaa. Mutta sinänsä en tehny paljookaan loman aikana, joka toisaalta on hyvä, koska koko syksyn riitti kyllä duunattavaa ja keväällä tulee oleen vielä enemmän. Mut ei siinä mitään, kyllä se kestetään!

Nyt kun miettii taaksepäin tätä vuotta, täytyy sanoa, että tää on ollu varmaankin paras vuosi mun elämästä(ainakin toistaseks). Muistan kun tasan vuos sitte kelasin kuinka olis niin mahtavaa alottaa laulutunnit ja tehdä teatteria, mutta pelotti niin hirveesti. Aattelin koko ajan etten ikinä olis tarpeeks hyvä tekee mitään sellasta vaikka kuinka haluaisinki. Kuitenki sain pakotettua itteni laulutunnille ja siitä se kaikki lähti. On ihan mieletöntä, kuinka paljon vapautuneempi olo niistä kokemuksista on tullu. En enää pelkää tehä tollasta, vaikka aina jännittää. Mutta en pelkää. Ja se on ihan mahtava fiilis. Oon tullu niin paljon enemmän sinuiks itteni kanssa, vaikka tuun ikuisesti olemaan itteni suurin kriitikko. Mutta just nyt on mahtava fiilis. Joo, okei, stressiä ja tekemistä riittää ja välillä tuntuu, että kaikki vaan kaatuu niskaan. Sen on kuitenki oppinu handlaamaan. Joten omista kokemuksista voin sanoa, että älkää antako pelon rajottaa. Eläkää elämäänne omana itsenänne, älkääkä välittäkö muiden mielipiteistä. Koska niillä ei oo mitään väliä. Tehkää sitä, mitä ite haluatte, josta te tuutte onnelliseks, josta te nautitte. DON'T WORRY BE HAPPY, EY?
 

Kiitos kaikille, jotka on ollu messissä vuodessa 2014! Thnx for making it AWESOMEEEEE. Positiivisia Uuden Vuoden viboja kaikille, lähetään kevättä kohti!

P.S. Ja tänne loppuun vielä tää musanurkka; Love Is The Answer/Aloe Blacc, Queen Of The Field(Patsey's song)/Alicia Keys,That Very Night/Hollie Cook, Get Ready/Lady, I'm Not The Only One/Sam Smith.

Christmas around the corner

WHAATTT vähän päälle viikko jouluaattoon. Ja pitäis vielä ostaa lahjatki. Ups. Mut kaverit älkää hätäilkö kyl mä kerkeenXD Mutta nyt pitkästä aikaa palailen tännepäin, on nimittäin ollu aika hektistä viimeset pari viikkoa: musa-ja tanssiopistojen joulujuhlat (KIITOS kaikille tanssi-ja laulukamuille, ootte kaikki ihania ja superlahjakkaita. Tuotte älyttömästi energiaa ja positiivisuutta mun elämään<3). Mutta asiassaneteenpäin, joulunäytökset tarkotti tietysti siis myös runsain mitoin lisätreenejä, jonka lisäks vielä pari laulukeikkaa, koeviikko, siivousduunia, NuVa-tapaaminen ja sellasta(tosiaan mut siis valittiin Loviisan Nuorisovaltuuston jäseneks hiihh). Ja kaiken lisäks onnistuinkin sitte hankkimaan ittelleni vielä jonkintasoisen stressi-ahdistus-hermoromahduksenXD But I'm over it! Nyt oonki jo suorastaan lomalla, ku kaikki harrastukset on jääny joulutauolle. Kiitokseks koko syksyn kestäneestä kovasta treenaamisesta, mun kroppa muistaa mua nyt jollain ihmeen viruksella, niin vasen korva tinnittää ja jomottaa ihanasti aiheuttaen sellasta mukavasti vihlasevaa päänsärkyä joka ei oikeen lähde lääkkeillä. Not. Mutta siitä huolimatta aika jees fiilis.

Aattelin nyt laittaa tänne muutaman viikon takasia kuvia, kun oltiin siskon kanssa Helsingissä viikonloppu asumassa siinä samaisessa kämpässä, jossa vietin mun tet-viikon. Oli aivan älyttömän kiva sisko-viikonloppu; vietettiin aikaa, hengailtiin, käytiin ulkona syömässä, seikkailtiin kaupungilla ja kaikkea mahollista. 

Stockan jouluvalot.

Brunssiibrunssii.

Oikeestaan täysin pakollinen Starbucks-kuva.

Satkar-rafla on ihan MUST kaikille etno-ruoan rakastajille.

Tajusin just et mulla ei oikeestaan ollut melkeen mistään muusta kuvia kun ruoasta. Mut eyyy can you blame me for loving food? Na-uh. 
Ja hei mua vieläki ärsyttää aivan suunnattomasti kun näistä kuvista tulee täällä Bloggerissa tällasia pikselöityneitä. Voisinpa ehkä yrittää selvittää asiaa ja tehäkki sille jotain. 


JA MUUTEN. THIS HAPPENED. HIIHH. 

Päätinpä yhtenä keskiviikkona että haluan uudistaa itteäni. Menin sitte torstaina kampaajalle ja sanoin, että leikkaa puolet pois. Ja niin hän teki.

 

Tässä oli mun itsenäisyyspäivän asu, kun mentiin vanhainkotiin laulamaan 40-luvun biisejä ja toivomuksena oli myös pukeutua kyseiseen teemaan. Kaivelinpa vanhan mekon komerosta esiin, jonka äiti on jostain vintage-liikkeestä 80-luvulla ostanu. Mielestäni olin kyllä aika uskottava 40-lukulainen;)

Ja mun on vielä pakko kertoa yhestä aivan älyttömän sikasupermahtavasta jutusta, NIMITTÄIN; oli tosiaan musaopiston joulujuhla, jossa mun oli aluks tarkotus laulaa yks soolo "The christmas song". Vähän ennen joulujuhlaa käviki sitten niin, että sen biisin lisäks vielä musaopiston oma lauluryhmä Vocal Ensemble kysy mua solistikseen yhteen biisiin. Tottakai suostuin ja vedettiinki sitten konsertin päätöksenä Stevie Wonderin "I wish", bändin kera. Oli aivan mieletön kokemus ja oon todella kiitollinen ja yllättynytkin, että kysy mua vetämään solistin virkaa. Kun muistelen vuotta taaksepäin, niin edellisessä joulujuhlassa mä istuin yleisössä ihaillen kaikkia taitavia nuoria (ja vanhempiakin) toivoen, että joskus ite saisin tarpeeks uskallusta kokeilla nousta lavalle. Ja siinä mä nyt sitten olin. Että ehkä nyt olis sopiva aika kiittää kaikkia niitä, jotka on kannustanut mua ilmasemaan itteäni, koska ainakaan tällä hetkellä en voisi mun pienessä maailmassa olla onnellisempi.
KIITOS<3

Ja tämän pläjäyksen kirjottelin näiden biisien tahtiin; If You Ever Want To Be In Love/James Bay, Little Girl Blue/Laura Mvula, Talk Is Cheap/Chet Faker, King And Cross/Ásgeir, Jackie And Wilson/Hozier, Vietnam/Kiesza. 

Ja heyheyyy kaikille aivan MAHTAVAA tulevaa joululomaa! Nauttikaa ja chillatkaa, ladatkaa akkunne täyteen kevään tuomia uusia haasteita varten! 

Unelmilla on aikansa

Nyt on paljon asiaa. Koska, kun vähän jo edellisessä postauksessa paljastin, niin asuin Tet-viikon Helsingissä. Ja kyllä, tiedän, että siitä on jo vähän aikaa. En oo muistanu/kerenny vaan saada tätä aikaseks. MUTTA, se viikko oli oikeesti ehkä elämän paras viikko. Ihan tosissaan. Ei oikeesti oo sanoja kuvaamaan todellisesti sitä tunnetta kun asia, josta on haaveillu ties kuinka kauan, tulee toteen, ainaki viikoks. Koska what can I say, olen kaupunkilainen. Kaupunki-ihminen. Viihdyn kaupungeissa. Isoissa kaupungeissa. Piste.

Ja siis kertauksen vuoksi olin siis Teatterikorkeakoulussa Tetissä ja asuttiin iskän kanssa viikko tuttujen kakkoskämpässä Helsingissä. Olin siellä keväällä kasiluokan kolmen päivän tetin ja se oli ihan MAHTAVAA. Enkä sillon ees asunu sitä aikaa Helsingissä. Ja nyt sain (opon miljoonan vuoden suostuttelun jälkeen) mennä ysiluokan kahen viikon mittasesta harjottelujaksosta yheks viikoks takas sinne. NE NIMITTÄIN PYYS MUA TULEMAAN TAKASIN. MHHM YES THAT'S RIGHT.

Viikko kulu vaan niin törkeen nopeesti, aivan LIIAN nopeesti. Oli aivan älyttömän kivaa saada tehä asioita itsenäisemmin. Ihan vaan käydä kaupassa, tehä ruokaa jne. Arkipäivän asioita, mutta ne tuntuu ihan erilaisilta, kun on jossain muualla kun kotona. MUTTA SELVISIN. KUNNIALLA. Ainaki mun mielestä... 

Sunnuntai

 Ekaks olin Loviisassa Tero Saarisen liikekieleen tutustuttavassa tanssi-workshopissa. Iltapäivällä vanhempien kummitytöllä oli 18-vuotissynttärit Helsingissä, jota tultiin äitin ja siskon kanssa juhlistamaan. Iskä oli kiinni Helsingin Juutalaisen Seurakunnan teatteriharkoissa, johon tekee musaa. Oli supernastaa nähä tuttuja pitkästä aikaa ja juhlien loputtua mä menin sitten seuraamaan teatteriharkkoja. Oli kieltämättä erittäin mielenkiintosta seurata niitä jiddišiks. En ymmärtäny oikeestaan mitään, mutta ihmiset oli niin ystävällisiä ja hauskoja, että ei sillä oikeestaan ollu yhtään väliä. Hauskinta oli kyllä, kun olin just saapunu sinne ja istunu alas, niin joku tuli heti tarjoamaan Kosher-karkkeja. Yksinkertaisuudessaan vaan niin sulosta.

Käytiin myöhäisillallisella italialaisessa raflassa ja otettiin ratikka Tilkkaan. HERRAJEESUS MIKÄ KÄMPPÄ SIELLÄ ODOTTIKAAN. 70 neliötä, uus ja moderni, ihan Manskun kupeessa, oma sauna, parveke ja molemmilla omat huoneet + todella hiljanen ja rauhallinen paikka. Ja mun huoneen seinällä oli järjettömän iso, maalattu kukka. Että eipä ollut kyllä valittamisen aihetta. Kävin nukkumaan aika innokkain ja levottomin mielin odottaen ensimmäistä duunipäivää. 

Maanantai

Viikko alko mahtavasti. Päätettiin iskän kanssa kävellä aamulla töihin. Mukavasti se 5km taittukin. Pääsin heti duuniin ja taisinki olla neljään asti siellä. Mentiin kämpälle kaupan kautta ja tehtiin päivällistä. Relattiin hetken ja lähettiin sitte Koko Jazz Club:ille kuuntelemaan UMO:n esittämää Ohukainen ja Paksukainen-leffateosta. Taustalla pyöri siis Ohukainen ja Paksukainen erinäisissä rakennushommissa ja muusikkoina, livemusiikin siivittämänä. Iskän kollegat oli tehny siihen musat ja sitä kautta päästiinki kuuntelemaan. Oli aivan ÄLYTTÖMÄN makee ja kekseliäs juttu, joka kruunas aivan mahtavan päivän.

Päivälliseks sitruunamaustettua kuhaa ja salaattia.

UMO plays Ohukainen ja Paksukainen.

Tiistai

Tiistaina jatku taas työt. Iltapäivällä menin muiden työtekijöiden mukana kattomaan Teakissa esitettävää juttua, en vaa muista enää sen nimeä hupsXDMutta siinä oli ainaki Olavi Uusivirta JA SE OLI ERINOMAINEN. Duunien jälkeen suunnattiin Punavuoreen ekaks syömään ihan sairaan hyvään nepalilaiseen raflaan ja sen jälkeen kattomaan esitystä, jossa oli mukana yks iskän Teak-kollegoista. Esityksen nimi oli "Paras mahdollinen maailma ja ehdotuksia vieläkin paremmasta". Aivan täydellisen sekopääjuttu, mutta niin naurettava, että huhhuh sentään. Nauroin suurinpiirtein koko esityksen aivan kippurassa. TÄYDELLISTÄ. 
Lähettiin hetkeks esityksen jälkeen istumaan iltaa, mutta jouduttiin poistumaan aika nopeesti, koska vissiin näin nuori kuin minä(14v) ei saa istua enää vischyllä kello yhdeksältä vanhemman seurassa paikassa, jossa tarjoillaan alkoholia. Varmaan jos oltais oltu jossain Keski-tai Etelä-Euroopan maassa, oisin voinu tilata ittelleni vaikka viiniä. OI MAAMME SUOMI SYNNYINMAA, NIIN PALJON TURHAA BYROKRATIAA. Noh, lähettiin kuiteskin sieltä sitten ja mentiin kämpille. Päivä oli aika pitkä, niin kieltämättä aika väsyneenä menin nukkumaan. 

Huomasin just, että tää on ainoo kuva koko päivältä. Siitä varmaan ilmeneeki, että oli oikeesti koko ajan paljon tekemistä.

Keskiviikko

Keskiviikkona iskän piti lähtee aamulla aikasemmin töihin, niin heräilin sitte ittekseni ja hoitelin aamupalat sun muut. Let's face it, ei todellakaan huvittanu kävellä yksin viittä kilsaa, niin otin ratikan, joka lähtee ihan talon vierestä. Duunissa kävin syömässä toimiston naisten kanssa, enpä tainnu nähä iskää koko työpäivänä hahah. Duunien jälkeen lähin kauppaan, koska tosiaan iskän piti jäädä vielä aika pitkäks aikaa koululle. Hoidin kaikki asiat ittekseni, kävin kans shoppailemas kaikkii kivoi luomuruokahommii Punnitse ja säästä-kaupasta. Jos ette oo vielä käyny siellä, niin tutustukaa ihmeessä! Ahh niil on niin paljon kaikkee hyvää ja ihanaa, varsinki BBQ-maissinjyvät on vaan jotain niin erityistä. KOKEILKAA JA TULETTE RAKASTUMAAN. Selvisin kämpille ja vaan relasin ja hengailin. Tein ite ruokaa (ooo olkaa ylpeitä ystäväiset, olen kieltämättä aika masterchef) ja syötiin ku iskä tuli. Loppuilta kulu erinäisiä dokumentteja katteltaessa. 

Anteeksi kovasti, laatu todella 6/5.

Pre-work selfieee.

Torstai

Torstai alko samalla lailla ku keskiviikko, iskä lähti aikasemmin nii fiksasin ite itteni Teakkiin. Käytiin lounaalla toimiston naisten kanssa ihanassa sushi-mestassa Hakiksessa. Töiden jälkeen menin seuraamaan musa-tanssitreenejä, jonka musapuolta iskä vetää. HOLY MOLY MIKÄ MENO. Päätettiin mennä treenien loputtua syömään Farougeen, marokkolaiseen raflaan. Istuttiin iltaa siellä ja oikeesti, niitten ruoka on vaa jotain sanoinkuvaamatonta. Seriously I CAN'T EVEN. Ja kaiken lisäks palvelu oli niin ystävällistä ja asiantuntevaa. Sinne tuun menemään uudestaan, monta kertaa. Suosittelen kaikille hyvän ruoan ystäville, pls menkää sinne jos mietitte mihin Helsingissä menis syömään. TAKAAN, että Farouge kannattaa. Ilta oli muutenki tosi mukava, käveleskeltiin ympäriinsä ja sitten lähettiin Tilkkaan. Onnellisin, mutta vähän haikein mielin menin nukkumaan.

Mahtava lounas Hakiksen torin mäkkärin takana olevassa, pienessä sushimestassa. Todella hyvä hinta-laatusuhde!

Ihana illallinen Farougessa.

Perjantai

Ja niin sitten vaan viimenen päivä pyörähti käyntiin. Teinpäs runsain mitoin töitä, siellä ihmeteltiinki jatkuvasti, että kuinka voin olla niin nopee.XD Päivä kulu todella nopeesti ja sitte tuliki aika, jolloin äiti tuli hakemaan. Hyvästelin kaikki ja sain vielä lahjanki, suklaakonvehteja ja mukin, jossa lukee "työkaveri". Tunteellisena mun työnantaja kerto, että kuulemma oon jo osa työyhteisöä, ihan niinku olisin ollu töissä siellä jo vuosia. Kertoi, että oli aivan unohtanu, että oon 14v tettiläinen ja että kaikki tulee ikävöimään hirveesti ja tarttis mua enemmän siellä... Olin niin yllättynyt ja onnellinen, että eipäs ollu itku kaukana. Äiti tuli ja toin äitin "näytille", niinku työntekijät pyysXD Sitte haikeana heitin hyvästit Teakille ja työntekijöille, ainoana lohtuna se tunne, että ehkä joskus palaan jotenki sinne. 

Eli jos toi jotenki vähän avitti aivan SUPERHYPERMAHTAVAA viikkoa, niin LOISTAVAA. En jaksanu ihan kaikkea kirjottaa, ois varmaan muuten tullu kauhee romaani. Ja pahoittelen myös kuvien vähyyttä ja huonolaatusuutta, koska en pystyny kantaa kameraa mukana kaupungilla (kiroan itseni, kun otin liian pienen laukun mukaan aarghh). Eli vaan kännykällä suurin osa otettu ja unohin kuvailla aika monta kertaa, koska yksinkertasesti oli paljon tekemistä, niin sori.

Mutta kaikenkaikkiaan viikko oli aivan mahtava ja koko ajan vahvistuu se sellanen fiilis, että haluaa muuttaa Helsinkiin ja sieltä vielä isompiin kaupunkeihin ulkomaille ja kaikkea mahollista. Äiti ilahtuu aina ihan hirveesti kun kerron sille siitä...not. EN TARKOTA SITÄ PAHALLA MUTTA TAHDON ASUA ISOSSA KAUPUNGISSA. Okei?

Ja nyt tän sillisalaattipostauksen loppuun, jonka olen kirjottanut mun mahtavilla flunssasilla aivoilla, tulee vielä tämä musaosio, elikkä nää kappaleet soi mulla nyt; Inget kan ändra på det/Veronica Maggio, Winter wonderland+Don't worry be happy/Pentatonix ja Tori Kelly, Landslide/Fleetwood Mac, Work song/Hozier, Lovers in the parking lot/Solange.

JA AINIIN MEINASIN UNOHTAA. Laitan tähän vielä ihan pienenpienen P.S. osion sorianteekshirveesti. MUTTA TÄMÄ ON VIELÄ PAKKO SANOA.
Elikkä, mun siskolla ja sen lauluryhmällä Misanelilla oli viime viikonloppuna niiden ensimmäinen, täysin oma keikka. Ja täytyy myös täällä tytöille nostaa hattua, koska tyypit veti aivan mielettömän keikan. Eikä nimittäin oo ollu tytöillä helppo tie; varsinki näin pienessä paikassa ku Loviisa, ihmiset tulee niin helposti kateelliseks kun jollain on lahjakkuutta jossain ja halua käyttää sitä. Tytöt on saanu niskaansa ihan älyttömästi, sanonko mitä, joka on niin idioottimaista ja aivan älyttömän ilkeetä ja tyhmää, mutta niin se on ollu. MUTTA KAIKESTA HUOLIMATTA, ne on jatkanu sillä asialla mitä ne rakastaa, musalla ja esiintymisellä. Ja se kannatti aivan 100%, koska tytöt vetäs mielettömän setin loppuunmyydylle salille. JA AIVAN MAHTAVALLA ENERGIALLA. Ne nimittäin on täydellinen esimerkki siitä, että vaikka kuinka ihmiset on kateellisia ja vaikka aina tulee olemaan arvostelijoita, niin jos vaan jaksaa uskoa itseensä ja niihin asioihin, jotka ittelleen merkitsee ja joita rakastaa, ei voi mennä huonosti. Älkää ihmiset missään nimessä menettäkö ikinä uskoa itteenne jonkun idiootin perusteella. Mielipiteitä saa olla ja pitää ollakki, mutta kannustavalla kritiikillä ja palautteella on aivan järjettömän suuri ero vihapuheeseen ja kateuteen. Ja muistakaa, että sillä mitä sä teet, saatta olla aivan sairaasti vaikutusta jonku toisen elämään. Esimerkiks, mä en ois varmaan ikinä uskaltanu alottaa laulamista, ellei nää tytöt olis mua siihen rohkassu. Ja nyt mä oon esiintyny täydelle salille ihmisiä soolona ja musikaalin pääosassa. Sun tekemisilläs saattaa olla paljon suurempi vaikutus, kun mitä ite voit ikinä luullakkaa. Joskus joku tarttee vaan ihan vähän tukemista ja kannustamista päästäkseen eroon epävarmuudesta. Joten sanon, et ei pliis jakseta tuhlata aikaa johonki idioottimaiseen vihapuheeseen, vaan kannustetaan muita niitten jutuissa. Koska jos joskus ite tarttee sitä jeesiä ja taustatukee, niin sitä saa aivan varmasti ittelleenki. Ollaan ilosia toisiemme puolesta ja ollaan ihmisiks, eiks nii. Anteeks tää pienimuotoinen saarna, mutta oon vaan niin inspiroitunu siitä keikasta, että oli pakko jakaa tää teidän kanssa. Ja oon myöskin niin tympääntyny jatkuvaan arvosteluun, että mun mielestä siitä pitää puhua ja yrittää poistaa sitä. Kuvitelkaa maailma ilman turhaa arvostelua, aika erilainen eikö? 
Jos joku sai tosta jotain energiaa ja voimaa, ees vähäsen, niin tän viestin sanoma on menny perille. USKOKAA ITSEENNE JA TUKEKAA MUITA, MAHTAVAA POSITIIVISTA VIIKKOA KAIKILLE! Mä lähden tästä keittämään kuumaa vettä, josko saisin ton flunssan kukistettua.

Keikkatunnelmia.

Ehkä mä vielä jotain muistan

Siis HETKONEN. Melkein KUUKAUSI. Siitä kun VIIMEKSI. Postasin. HERRANJESTAS. Jos tää blogi ois joku elävä olento, se ois varmaan jo nälkiintyny kuoliaaks, niin huono blogiemäntä olen. En oo muistanu postailla tänne enkä oikeestaan kuvaillakkaan mitään(osasyynä kylläkin se, että en löydä mun muistikorttia heheh).

Eikä mun aivot kyllä oikeesti muista melkein mitään kuukauden pituselta ajalta. Mut ei anneta sen haittaa, aye?!

Ainakin mä muistan syyslomasta jotain, joten mulla toimii sentään lähimuisti. Elikkä eka lomapäivä oli meillä torstai ja viimeinen nyt sitten tänään, maanantai. Tehtiin yks lauantaipäivä, joten meillä on päivän pidempi loma kun ruotsinkielisellä koululla. Ja palautuipas muuten nyt yksi asia mieleeni; lauantaipäivä oli meillä uuden koulun avajaispäivä, koska tosiaan uus ala-aste on nyt vihdoin valmistunut. Me esiinnyttiin siellä ilmasutaidon ryhmän kanssa seitsemänä veljeksenä, naamat noessa ja hiukset takussa, karvalakit päässä. Juhanin tulinen olemus lankes mun vedettäväks ja kylläpäs oli kyseistä henkilöä aivan sairaan hauska esittää, onneks vielä tulee muutama esitys.

Mutta jatkaakseni tosta lomasta, niin torstaina lähin käymään pikavisiitillä mummolassa. Sisko olikin siellä jo valmiiks ja serkku tuli illan kuluessa. Sitten perjantaina me kolme suunnattiin takasin Loviisaan. Oli ihan älyttömän kivaa, mutta sitte lauantai-iltana lähti serkku köröttelee kohti kotia. Katottiin ennen lähtöä semmonen leffa kun "Millerit"("The Millers"). Ihan älyttömän hauska, käkätin koko leffan läpi, suosittelen!

Sunnuntain ja nyt tän maanantain oon oikeestaan vaan chillannu, en oo tehny melkeenpä mitään. Se on kyllä oikeesti aika tervetullutta vastapainoo muuten niin hektiselle arjelle. Kieltämättä ihan jees vaan oleskella oma koira kainalossa kattoen Supernaturalii netflixist + siihen kylkeen vielä kuumaa kaakaoo. Että tosiaan enpä kyllä valita. 

Ja nyt tarkemmin mietittynä muistankin elämästä jotain, hyvä minä. Ainakin sen, että Kansallisoopperan Alminsalissa järjestettiin vuosittainen Nykytanssipaletti-näytös, johon Suomen Tanssioppilaitosten Liitto oli valinnut yli kuudestakymmenestä ehdolla olevasta esityksesta kait 28 esitystä näytökseen. Ja kaikki ehdokkaat oli siis tanssikoulujen omia esityksiä. Mutta edetäkseni asiassa, Loviisan tanssiopistolta pääs yks YAAYY! Ja tottakai menin heijjaamaan sinne! Näytös oli ihan mahtava ja esitys meni ihan loistavasti. Se on ihan mahtavaa, että täältä pienemmiltäki paikkakunnilta pääse tyyppeja esiintymään. NIIIIIN ilonen kaikkien puolesta. PURE AWESOMENESS.

Koeahdistus on järkyttävää, varmaan jokainen ylä-asteelainen voi samastua siihen tuskaan.

Mua oikeesti vähän hävettää, että tällä kertaa on vaan näin vähän kuvia ja ne on kännykällä kuvattuja ja sen takia väärän kokosia ja yyhh...

Mutta ehkä tän nyt kestää, koska ei mulla oikeen oo nyt muutakaan.XD

 MUTTA. Mulla on aika mahtavia uutisia, koska ens viikolla mulla on tet-jakso, joka kestää koko kouluviikon ja mäpäs meen taas Teatterikorkeakouluun tettiin! Joka tarkottaa myös sitä, että asun tuttujen kämpässä Helsingissä koko viikon, joka on ihan mahtavaa ja ihanaa kun saamme sitä vuokrata. Joten odottakaa sitten siitä jotain Grande-postausta! TOIVOA NIMITTÄIN ON

Ja vielä tänne loppuun tämä mun musaosio, elikkä mun tän hetken biisi-pakkomielteet; We Are Here/Alicia Keys, It Will Come Back/Hozier, Gone/Lianne La Havas, Dance Apocalyptic/Janelle Monae, Evolution Of Beyoncé/Pentatonix, Tous Le Memes/Stromae. 

Nyt lähen jazz-tunnille, mahtavaa viikkoa kaikille, koittakaa nauttii elämästä vaiks kaamosväsymys onkin aika törkee. Heippa!