keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Unelmilla on aikansa

Nyt on paljon asiaa. Koska, kun vähän jo edellisessä postauksessa paljastin, niin asuin Tet-viikon Helsingissä. Ja kyllä, tiedän, että siitä on jo vähän aikaa. En oo muistanu/kerenny vaan saada tätä aikaseks. MUTTA, se viikko oli oikeesti ehkä elämän paras viikko. Ihan tosissaan. Ei oikeesti oo sanoja kuvaamaan todellisesti sitä tunnetta kun asia, josta on haaveillu ties kuinka kauan, tulee toteen, ainaki viikoks. Koska what can I say, olen kaupunkilainen. Kaupunki-ihminen. Viihdyn kaupungeissa. Isoissa kaupungeissa. Piste.
Ja siis kertauksen vuoksi olin siis Teatterikorkeakoulussa Tetissä ja asuttiin iskän kanssa viikko tuttujen kakkoskämpässä Helsingissä. Olin siellä keväällä kasiluokan kolmen päivän tetin ja se oli ihan MAHTAVAA. Enkä sillon ees asunu sitä aikaa Helsingissä. Ja nyt sain (opon miljoonan vuoden suostuttelun jälkeen) mennä ysiluokan kahen viikon mittasesta harjottelujaksosta yheks viikoks takas sinne. NE NIMITTÄIN PYYS MUA TULEMAAN TAKASIN. MHHM YES THAT'S RIGHT.
Viikko kulu vaan niin törkeen nopeesti, aivan LIIAN nopeesti. Oli aivan älyttömän kivaa saada tehä asioita itsenäisemmin. Ihan vaan käydä kaupassa, tehä ruokaa jne. Arkipäivän asioita, mutta ne tuntuu ihan erilaisilta, kun on jossain muualla kun kotona. MUTTA SELVISIN. KUNNIALLA. Ainaki mun mielestä... 

Sunnuntai

 Ekaks olin Loviisassa Tero Saarisen liikekieleen tutustuttavassa tanssi-workshopissa. Iltapäivällä vanhempien kummitytöllä oli 18-vuotissynttärit Helsingissä, jota tultiin äitin ja siskon kanssa juhlistamaan. Iskä oli kiinni Helsingin Juutalaisen Seurakunnan teatteriharkoissa, johon tekee musaa. Oli supernastaa nähä tuttuja pitkästä aikaa ja juhlien loputtua mä menin sitten seuraamaan teatteriharkkoja. Oli kieltämättä erittäin mielenkiintosta seurata niitä jiddišiks. En ymmärtäny oikeestaan mitään, mutta ihmiset oli niin ystävällisiä ja hauskoja, että ei sillä oikeestaan ollu yhtään väliä. Hauskinta oli kyllä, kun olin just saapunu sinne ja istunu alas, niin joku tuli heti tarjoamaan Kosher-karkkeja. Yksinkertaisuudessaan vaan niin sulosta.
Käytiin myöhäisillallisella italialaisessa raflassa ja otettiin ratikka Tilkkaan. HERRAJEESUS MIKÄ KÄMPPÄ SIELLÄ ODOTTIKAAN. 70 neliötä, uus ja moderni, ihan Manskun kupeessa, oma sauna, parveke ja molemmilla omat huoneet + todella hiljanen ja rauhallinen paikka. Ja mun huoneen seinällä oli järjettömän iso, maalattu kukka. Että eipä ollut kyllä valittamisen aihetta. Kävin nukkumaan aika innokkain ja levottomin mielin odottaen ensimmäistä duunipäivää. 

Maanantai

Viikko alko mahtavasti. Päätettiin iskän kanssa kävellä aamulla töihin. Mukavasti se 5km taittukin. Pääsin heti duuniin ja taisinki olla neljään asti siellä. Mentiin kämpälle kaupan kautta ja tehtiin päivällistä. Relattiin hetken ja lähettiin sitte Koko Jazz Club:ille kuuntelemaan UMO:n esittämää Ohukainen ja Paksukainen-leffateosta. Taustalla pyöri siis Ohukainen ja Paksukainen erinäisissä rakennushommissa ja muusikkoina, livemusiikin siivittämänä. Iskän kollegat oli tehny siihen musat ja sitä kautta päästiinki kuuntelemaan. Oli aivan ÄLYTTÖMÄN makee ja kekseliäs juttu, joka kruunas aivan mahtavan päivän.

Päivälliseks sitruunamaustettua kuhaa ja salaattia.

UMO plays Ohukainen ja Paksukainen.

Tiistai

Tiistaina jatku taas työt. Iltapäivällä menin muiden työtekijöiden mukana kattomaan Teakissa esitettävää juttua, en vaa muista enää sen nimeä hupsXDMutta siinä oli ainaki Olavi Uusivirta JA SE OLI ERINOMAINEN. Duunien jälkeen suunnattiin Punavuoreen ekaks syömään ihan sairaan hyvään nepalilaiseen raflaan ja sen jälkeen kattomaan esitystä, jossa oli mukana yks iskän Teak-kollegoista. Esityksen nimi oli "Paras mahdollinen maailma ja ehdotuksia vieläkin paremmasta". Aivan täydellisen sekopääjuttu, mutta niin naurettava, että huhhuh sentään. Nauroin suurinpiirtein koko esityksen aivan kippurassa. TÄYDELLISTÄ. 
Lähettiin hetkeks esityksen jälkeen istumaan iltaa, mutta jouduttiin poistumaan aika nopeesti, koska vissiin näin nuori kuin minä(14v) ei saa istua enää vischyllä kello yhdeksältä vanhemman seurassa paikassa, jossa tarjoillaan alkoholia. Varmaan jos oltais oltu jossain Keski-tai Etelä-Euroopan maassa, oisin voinu tilata ittelleni vaikka viiniä. OI MAAMME SUOMI SYNNYINMAA, NIIN PALJON TURHAA BYROKRATIAA. Noh, lähettiin kuiteskin sieltä sitten ja mentiin kämpille. Päivä oli aika pitkä, niin kieltämättä aika väsyneenä menin nukkumaan. 

Huomasin just, että tää on ainoo kuva koko päivältä. Siitä varmaan ilmeneeki, että oli oikeesti koko ajan paljon tekemistä.

Keskiviikko

Keskiviikkona iskän piti lähtee aamulla aikasemmin töihin, niin heräilin sitte ittekseni ja hoitelin aamupalat sun muut. Let's face it, ei todellakaan huvittanu kävellä yksin viittä kilsaa, niin otin ratikan, joka lähtee ihan talon vierestä. Duunissa kävin syömässä toimiston naisten kanssa, enpä tainnu nähä iskää koko työpäivänä hahah. Duunien jälkeen lähin kauppaan, koska tosiaan iskän piti jäädä vielä aika pitkäks aikaa koululle. Hoidin kaikki asiat ittekseni, kävin kans shoppailemas kaikkii kivoi luomuruokahommii Punnitse ja säästä-kaupasta. Jos ette oo vielä käyny siellä, niin tutustukaa ihmeessä! Ahh niil on niin paljon kaikkee hyvää ja ihanaa, varsinki BBQ-maissinjyvät on vaan jotain niin erityistä. KOKEILKAA JA TULETTE RAKASTUMAAN. Selvisin kämpille ja vaan relasin ja hengailin. Tein ite ruokaa (ooo olkaa ylpeitä ystäväiset, olen kieltämättä aika masterchef) ja syötiin ku iskä tuli. Loppuilta kulu erinäisiä dokumentteja katteltaessa. 


Anteeksi kovasti, laatu todella 6/5.

Pre-work selfieee.

Torstai

Torstai alko samalla lailla ku keskiviikko, iskä lähti aikasemmin nii fiksasin ite itteni Teakkiin. Käytiin lounaalla toimiston naisten kanssa ihanassa sushi-mestassa Hakiksessa. Töiden jälkeen menin seuraamaan musa-tanssitreenejä, jonka musapuolta iskä vetää. HOLY MOLY MIKÄ MENO. Päätettiin mennä treenien loputtua syömään Farougeen, marokkolaiseen raflaan. Istuttiin iltaa siellä ja oikeesti, niitten ruoka on vaa jotain sanoinkuvaamatonta. Seriously I CAN'T EVEN. Ja kaiken lisäks palvelu oli niin ystävällistä ja asiantuntevaa. Sinne tuun menemään uudestaan, monta kertaa. Suosittelen kaikille hyvän ruoan ystäville, pls menkää sinne jos mietitte mihin Helsingissä menis syömään. TAKAAN, että Farouge kannattaa. Ilta oli muutenki tosi mukava, käveleskeltiin ympäriinsä ja sitten lähettiin Tilkkaan. Onnellisin, mutta vähän haikein mielin menin nukkumaan.

Mahtava lounas Hakiksen torin mäkkärin takana olevassa, pienessä sushimestassa. Todella hyvä hinta-laatusuhde!

Ihana illallinen Farougessa.

Perjantai

Ja niin sitten vaan viimenen päivä pyörähti käyntiin. Teinpäs runsain mitoin töitä, siellä ihmeteltiinki jatkuvasti, että kuinka voin olla niin nopee.XD Päivä kulu todella nopeesti ja sitte tuliki aika, jolloin äiti tuli hakemaan. Hyvästelin kaikki ja sain vielä lahjanki, suklaakonvehteja ja mukin, jossa lukee "työkaveri". Tunteellisena mun työnantaja kerto, että kuulemma oon jo osa työyhteisöä, ihan niinku olisin ollu töissä siellä jo vuosia. Kertoi, että oli aivan unohtanu, että oon 14v tettiläinen ja että kaikki tulee ikävöimään hirveesti ja tarttis mua enemmän siellä... Olin niin yllättynyt ja onnellinen, että eipäs ollu itku kaukana. Äiti tuli ja toin äitin "näytille", niinku työntekijät pyysXD Sitte haikeana heitin hyvästit Teakille ja työntekijöille, ainoana lohtuna se tunne, että ehkä joskus palaan jotenki sinne. 

Eli jos toi jotenki vähän avitti aivan SUPERHYPERMAHTAVAA viikkoa, niin LOISTAVAA. En jaksanu ihan kaikkea kirjottaa, ois varmaan muuten tullu kauhee romaani. Ja pahoittelen myös kuvien vähyyttä ja huonolaatusuutta, koska en pystyny kantaa kameraa mukana kaupungilla (kiroan itseni, kun otin liian pienen laukun mukaan aarghh). Eli vaan kännykällä suurin osa otettu ja unohin kuvailla aika monta kertaa, koska yksinkertasesti oli paljon tekemistä, niin sori.

Mutta kaikenkaikkiaan viikko oli aivan mahtava ja koko ajan vahvistuu se sellanen fiilis, että haluaa muuttaa Helsinkiin ja sieltä vielä isompiin kaupunkeihin ulkomaille ja kaikkea mahollista. Äiti ilahtuu aina ihan hirveesti kun kerron sille siitä...not. EN TARKOTA SITÄ PAHALLA MUTTA TAHDON ASUA ISOSSA KAUPUNGISSA. Okei?

Ja nyt tän sillisalaattipostauksen loppuun, jonka olen kirjottanut mun mahtavilla flunssasilla aivoilla, tulee vielä tämä musaosio, elikkä nää kappaleet soi mulla nyt; Inget kan ändra på det/Veronica Maggio, Winter wonderland+Don't worry be happy/Pentatonix ja Tori Kelly, Landslide/Fleetwood Mac, Work song/Hozier, Lovers in the parking lot/Solange.

JA AINIIN MEINASIN UNOHTAA. Laitan tähän vielä ihan pienenpienen P.S. osion sorianteekshirveesti. MUTTA TÄMÄ ON VIELÄ PAKKO SANOA.
Elikkä, mun siskolla ja sen lauluryhmällä Misanelilla oli viime viikonloppuna niiden ensimmäinen, täysin oma keikka. Ja täytyy myös täällä tytöille nostaa hattua, koska tyypit veti aivan mielettömän keikan. Eikä nimittäin oo ollu tytöillä helppo tie; varsinki näin pienessä paikassa ku Loviisa, ihmiset tulee niin helposti kateelliseks kun jollain on lahjakkuutta jossain ja halua käyttää sitä. Tytöt on saanu niskaansa ihan älyttömästi, sanonko mitä, joka on niin idioottimaista ja aivan älyttömän ilkeetä ja tyhmää, mutta niin se on ollu. MUTTA KAIKESTA HUOLIMATTA, ne on jatkanu sillä asialla mitä ne rakastaa, musalla ja esiintymisellä. Ja se kannatti aivan 100%, koska tytöt vetäs mielettömän setin loppuunmyydylle salille. JA AIVAN MAHTAVALLA ENERGIALLA. Ne nimittäin on täydellinen esimerkki siitä, että vaikka kuinka ihmiset on kateellisia ja vaikka aina tulee olemaan arvostelijoita, niin jos vaan jaksaa uskoa itseensä ja niihin asioihin, jotka ittelleen merkitsee ja joita rakastaa, ei voi mennä huonosti. Älkää ihmiset missään nimessä menettäkö ikinä uskoa itteenne jonkun idiootin perusteella. Mielipiteitä saa olla ja pitää ollakki, mutta kannustavalla kritiikillä ja palautteella on aivan järjettömän suuri ero vihapuheeseen ja kateuteen. Ja muistakaa, että sillä mitä sä teet, saatta olla aivan sairaasti vaikutusta jonku toisen elämään. Esimerkiks, mä en ois varmaan ikinä uskaltanu alottaa laulamista, ellei nää tytöt olis mua siihen rohkassu. Ja nyt mä oon esiintyny täydelle salille ihmisiä soolona ja musikaalin pääosassa. Sun tekemisilläs saattaa olla paljon suurempi vaikutus, kun mitä ite voit ikinä luullakkaa. Joskus joku tarttee vaan ihan vähän tukemista ja kannustamista päästäkseen eroon epävarmuudesta. Joten sanon, et ei pliis jakseta tuhlata aikaa johonki idioottimaiseen vihapuheeseen, vaan kannustetaan muita niitten jutuissa. Koska jos joskus ite tarttee sitä jeesiä ja taustatukee, niin sitä saa aivan varmasti ittelleenki. Ollaan ilosia toisiemme puolesta ja ollaan ihmisiks, eiks nii. Anteeks tää pienimuotoinen saarna, mutta oon vaan niin inspiroitunu siitä keikasta, että oli pakko jakaa tää teidän kanssa. Ja oon myöskin niin tympääntyny jatkuvaan arvosteluun, että mun mielestä siitä pitää puhua ja yrittää poistaa sitä. Kuvitelkaa maailma ilman turhaa arvostelua, aika erilainen eikö? 
Jos joku sai tosta jotain energiaa ja voimaa, ees vähäsen, niin tän viestin sanoma on menny perille. USKOKAA ITSEENNE JA TUKEKAA MUITA, MAHTAVAA POSITIIVISTA VIIKKOA KAIKILLE! Mä lähden tästä keittämään kuumaa vettä, josko saisin ton flunssan kukistettua.

Keikkatunnelmia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti